
Aamuisin tämän otuksen löytää makailemasta sängystäni. Hän ottaa hallintaansa yleensä puolet sängyn pinta-alasta. Tämä korkeampi olento on rodultaan Maalaiskissa ja kantaa nimeä Lucifer. Hän tunnistaa nimen Lussu omakseen.
Aamupalansa hän nauttii tuoreena. Tarjoilu alkaa yleensä, kun herra suvaitsee nousta ylös. Kuivamuonat ja vettä on tarjolla ympäri vuorokauden. Iltapalansa Luficer vaatii täsmällisesti kello 21:00.
Mikä saa näin korkea-arvoisen olennon hillityn charmin sekoamaan totaalisesi? – Se on yllättäen oliivi, joka syöksee valtiaan hulluuden partaalle. Jo pelkkä oliivipurkin neste pistää tämän neljäjalkaisen tekemään kaikkensa makupalan eteen. Himon tulessa hän ei säästele itseään eikä kanssatovereitaan.
On hänellä lempeä puolikin. Säännöllinen, mielummin jatkuva ja korkeatasoinen, rapsutus ja silittely saavat aikaan seiniä vavisuttavan kehräyksen. Hänen valttikorttinaan ja varmana keinona tämän palvelun saavuttamiselle on miljoonien vuosien evoluution tuloksena syntynyt äänähdys. Se on kuin marraskuisen viiman kirpaisu kokemattomaan niskaan. Se ei jätä jälkeensä ihmetystä vaan pakottaa uhrinsa välittömiin toimenpiteisiin. Tämä “miau” yhdistää sulon ja kärsimyksen tavalla, jota eivät heikot homo sapienssit voi sivuuttaa.
—
- Miten tuollainen asema on mahdollista?
En voi kuin ihmetellä tämän otuksen nerokkuutta. Jään tarkkailemaan tilannetta.